Kerran, kauan sitten Wawershamin metsässä asui olentoja, joita ei ihmisten ahdistuneiisa mielissä ollut edes olemassa. Nymfeja, keijuja, harpyijoja, seireenejä, kentaureja, najadeja ja satyyreja. He viihdyttivät toisiaan joka ilta kertomalla satuja ja tarinoita toisilleen, niin ihmisistä, eläimistä kuin kasveistakin. Heidän tarinoihinsa pääsivät kaikki, joka vähänkin osoitti elämisen merkkejä. Tänään tarina vuorossa oli kirsikkapuun dryadi, Luringa. Kaikki metsän asukit olivat kokoontuneet rinkiin nuotion ympärille. Luringa tärisi. Hän oli ensikertalaine tarinan kerronnassa. Hän oli nyt tarpeeksi vanha jakamaan omia tarinoitaan metsän väelle. Luringa oli kuunnellut kaihoisasti metsän muiden asukkaiden kertomuksia toivoen, että joskus itse pääsisi heidän paikalle. Hän halusi jakaa tarinansa muiden kanssa. Mutta nyt kun siihen oli tilaisuus, Luringa ei ollutkaan enää niin varma. Entä jos kukaan ei pitäisi hänen tarinastaan? Hän olisi silloin epäonnistunut, ja hänen asuinpaikkansa tulisi olemaan metsän kuihtunein osa. Tarinat olivat asukkaille niin tärkeitä, että jonkun epäonnistuessa, hän ei olisi enää pätevä asumaan metsän vehreimmissä osissa. Luringa tärisi edelleen kävellessään kunniapaikalle. Nyt olisi näytön paikka. Luringan olisi pakko onnistua, tai hänellä ei olisi enää mitään asiaa kotiinsa. Kohta aukion laidalla olevat puut rahisivat ja esiin astui metsän vanhimman puun dryadi, Eliser. Vihreäihoinen ja lehtiasuinen dryadi kiljahti. Eliser oli katkaissut vahingossa dryadin puun oksan. "Anteeksi, tyttöseni" Eliser sanoi ja istahti ringin jatkoksi. Muut metsän dryadit pitivät Eliseristä. Hänen oli onnistunut säilyttämään puunsa pitkään vahvana, joten Eliserin kunto oli samanlainen. Hän ei ikinä katsonut muita alemmas, vaikka olikin metsän vanhimman puun dryadi. Hän piti muita arvoisinaan, jopa vasta nuoriakin dryadeja. Eliser katsoi kiintoisasti Luringaa hänen astellessa paikalleen. Tarina voi siis alkaa..
Luringa yski. Hän tärisi edelleen, ja se kuuluisi varmaan hänen äänestään. Mutta pakkohan se oli tehtävä. Luringa avasi suunsa ja aloitti. "Kerran, kauan sitten ennen kuin tämä metsä sai alkunsa.."
Kommentit