sunnuntai, 28. kesäkuu 2009

Toisen tarinan aika

Mayu istui kaukana nuotiosta. Häntä pelotti, hän ei voisi mennä kertomaan tarinaa tuonne. Ei, ei hän voisi. Luringa tuli metsien kätköistä lehdet hohtaen kauniisti kuunvalossa. Luringan lehtien peittämä vartalo laskeutui ystävänsä viereen ja sanoi: "Kyl sä pystyt. Arvaa pelottiko mua kun mun vuoro oli!" Luringan piristys ei oikein tehonnut, vaan Mayu istui siinä vielä enemmän täristen kuin äsken, jos se edes oli mahdollista. "Mutta jos Eliser tulee? Mä en voi puhua sen eessä! Se on jotenkin.." Mayu aloitti. "Pelottava? Ei lainkaan. Hän on hyvin herttainen" Luringa sanoi taputtaen ystäväänsä. "Mutta jos mä epäonnistun?" Mayu kysyi pelokkaana. "Et sä epäonnistu. Ei noin taitava tarinankertoja voi epäonnistua. Se on sula mahdottomuus" Luringa tokaisi ystävälleen. Hän nousi ja ojensi kätensä. Vapisten Mayu tarttui siihen ja nousi itsekkin. "Hyvin se menee. Muistatko sä sen "yksinäisen"?" Luringa kysyi heidän kävellessä nuotiolle. "Tarinan? Joo, kui?" Mayu kysyi. "Kerro se. Se tekee ainakin avikutuksen" Luringa sanoi. Hän taputti ystäväänsä rohkaisevasti ja istahti piirin jatkoksi. Metsästä ilmestyi tälläkin kertaa Eliser hiukan myöhässä. Hän hymyili Luringalle ja istahti hänen viereensä. "Ystäväsikö?" Eliser kysyi hiljaa. "Joo. Hyvin pelokas ystävä, tällä hetkellä" Luringa sanoi hiljaa. He kaikki hiljentyivät kuuntelemaan. "Kerran, eräässä kaupungissa tässä aivan lähellä.." Mayu aloitti. Koko metsä hiljeni kuuntelemaan..

sunnuntai, 15. kesäkuu 2008

Welcome

Kerran, kauan sitten Wawershamin metsässä asui olentoja, joita ei ihmisten ahdistuneiisa mielissä ollut edes olemassa. Nymfeja, keijuja, harpyijoja, seireenejä, kentaureja, najadeja ja satyyreja. He viihdyttivät toisiaan joka ilta kertomalla satuja ja tarinoita toisilleen, niin ihmisistä, eläimistä kuin kasveistakin. Heidän tarinoihinsa pääsivät kaikki, joka vähänkin osoitti elämisen merkkejä. Tänään tarina vuorossa oli kirsikkapuun dryadi, Luringa. Kaikki metsän asukit olivat kokoontuneet rinkiin nuotion ympärille. Luringa tärisi. Hän oli ensikertalaine tarinan kerronnassa. Hän oli nyt tarpeeksi vanha jakamaan omia tarinoitaan metsän väelle. Luringa oli kuunnellut kaihoisasti metsän muiden asukkaiden kertomuksia toivoen, että joskus itse pääsisi heidän paikalle. Hän halusi jakaa tarinansa muiden kanssa. Mutta nyt kun siihen oli tilaisuus, Luringa ei ollutkaan enää niin varma. Entä jos kukaan ei pitäisi hänen tarinastaan? Hän olisi silloin epäonnistunut, ja hänen asuinpaikkansa tulisi olemaan metsän kuihtunein osa. Tarinat olivat asukkaille niin tärkeitä, että jonkun epäonnistuessa, hän ei olisi enää pätevä asumaan metsän vehreimmissä osissa. Luringa tärisi edelleen kävellessään kunniapaikalle. Nyt olisi näytön paikka. Luringan olisi pakko onnistua, tai hänellä ei olisi enää mitään asiaa kotiinsa. Kohta aukion laidalla olevat puut rahisivat ja esiin astui metsän vanhimman puun dryadi, Eliser. Vihreäihoinen ja lehtiasuinen dryadi kiljahti. Eliser oli katkaissut vahingossa dryadin puun oksan. "Anteeksi, tyttöseni" Eliser sanoi ja istahti ringin jatkoksi. Muut metsän dryadit pitivät Eliseristä. Hänen oli onnistunut säilyttämään puunsa pitkään vahvana, joten Eliserin kunto oli samanlainen. Hän ei ikinä katsonut muita alemmas, vaikka olikin metsän vanhimman puun dryadi. Hän piti muita arvoisinaan, jopa vasta nuoriakin dryadeja. Eliser katsoi kiintoisasti Luringaa hänen astellessa paikalleen. Tarina voi siis alkaa..

Luringa yski. Hän tärisi edelleen, ja se kuuluisi varmaan hänen äänestään. Mutta pakkohan se oli tehtävä. Luringa avasi suunsa ja aloitti. "Kerran, kauan sitten ennen kuin tämä metsä sai alkunsa.."

Luringan tarina

sunnuntai, 15. kesäkuu 2008

Luringan tarina

Kerran, kauan sitten ennen kuin Wawershamin metsä sai alkunsa, sen paikalla oli kaunis puinen talo. Talon valkoinen maalipinta oli täynnä kauniita koristekuvíoita. Kaupungin lapset nimittivätkin taloa linnaksi, jossa asui kaunis prinsessa.

"Kuka siellä sitten asui? nuori omenapuun dryadi Papyring kysyi. Luringa katsoi pienokaista hymyillen. "Olin juuri pääsemässä siihen", Luringa sanoi hymyillen pienokaiselle.

Todellisuudessa talossa asui kuitenkin vanha kärttyisä rouva. Kukaan ei ollut koskaan nähnyt häntä, joten oli ihan ymmärrettävää että lapset luulivat taloa prinsessan asumukseksi. Vanhan rouvan nimi oli Lydia Wawersham, jonka nimestä metsäkin on saanut nimensä. Lydia oli ollut joskus normaali ihminen, joka ei vältellyt muita ihmisiä. Hän oli herttainen ja mukava ihminen, ja kaikki pitivät hänestä. Rouvalla oli perhe, johon kuului hänen miehensä, sekä kaksoset Ina ja Eva.

Perhe oli juuri tulossa rouvan ystävien luota. Hänen miehensä, Aaron Wawersham oli joutunut kuuntelemaan naisten juoruilua, joka kohdistui kaikkiin kylän asukkaisiin.

"Sinähän sanoit äsken että Rouva oli kiltti ja herttainen ihminen", Papyring keskeytti taas. Luringa huokaisi hieman ja sanoi sitten: "Rouvien juoruilu oli hyväntahtoista. He eivät kertoneet pahaa kenestäkään, he vain kertoivat uusimmat uutiset asukkaista. He eivät missään vaiheessa juorunneet tai puhuneet pahaa kenestäkään". Papyrin nyökkäsi. Luringa kääntyi katsomaan muita, ja huomasi heidän kuuntelevan kiinnostuneena. Luringa avasi suunsa ja jatkoi:

Kuten sanottu, rouvat kertoivat uusimman uutiset naapureidensa elämästä. Herra Wawersham oli rouvansa ystävän miehen kanssa kertoilleet toisilleen uusimpia kalastus- ja metsästysuutisia. Aikaa oli vierähtänyt monta tuntia, kunnes Herra Wawersham Inan ja Evan avustuksella saivat Rouvan lähtemään. Koko ajomatkan Herra, Ina ja Eva joutuivat kuuntelemaan Rouva Wawershamin mäkätysät siitä, kuinka hänellä olisi ollut vielä asiaa ystävälleen. Rouva Wawersham kun ei kestänyt sitä, jos joku keskeytti hänen asiansa. Ja näin oli juuri hänen ystävättärensä luona käynyt. Lopulta Herra Wawershamin pinna paloi ja hän alkoi huutamaan vaimolleen kuinka ei saisi juoruta naamupeiden asioista. Herra Wawersham kun piti ihmisten uusimpien uutisten kertomista juoruiluna.

Herra Wawersham ei pitänyt katsettaan tiessä läksyttäessään vaimoaan. Ina ja Eva huusivat Herra Waweshamille että pitäisi katseensa tiessä, he kun joutivat ajamaan kapeaa vuoristopolkua ja jota ajaessaan ei saisi kääntää katsettaan tiestä. Herra Wawersham kääntyi kohti auton takaosaa ja huusi tyttärilleen: "Kyllä minä osaan ajaa, ei teidän tarvitse huolehtia siitä!" Tai näin sen oletettiin menevän, Herra Wawershamin ote irtosi ohjauspyörästä ja auto suistui alas vuoristosta. Auto murskaantui, ja perhe vietiin sairaalaan. Eva kuoli sairaalassa ja Ina makasi siellä monta kuukautta Herra Wawersham kuoli, ja Rouva Wawershamin tila oli sama kuin Ina-tyttärellä. Rouva pääsi Inan kanssa samaan aikaa sairaalasta, mutta tyttö ei halunnut enää koskaan nähdä Rouva Wawershamia. Rouva meni shokkiin, eikä suostunut päästämään ketään sisälle. Talo rappeutui, ja Rouva Wawershamin kuoltua kukaan ei enää hoitanut taloa. Talon jäännökset lahosivat jaa maatuivat ja sille paikalle kasvoi metsän kuivin osa. Rouva Wawershamin viha estää puita kukoistamasta.

Kaikki taputtivat ja hurrasivat. Luringa tiesi selviytyneensä tulikokeestaan.  Kaikki kiittelivät tarinasta Luringaa ja utelivat mistä hän oli saanut tietää tarinan. Luringa piti tietolähteensä omanaan, jotta ei saisi erästä ystäväänsä kiipeliin. Eliser tuli kaikkien lähdettyä jututtamaan vielä Luringaa. "Oli mukava tarinatuokio. Olen hyvin ylpeä sinusta, ettet kertonut keneltä tarinan kuulit", Eliser sanoi. Luringa katsoi häntä hämmäsyneenä, kunnes muisti missä oli kuullut tarinan. "Ei huolta, en kerro kenellekkään. Minusta on mukava, että joku muukin katsoo olevansa kuihtuneiden puiden dryadien tasolla", Eliser sanoi taputti Luringaa olalle ja lähti. Papyring tuli vielä Luringan luo, ja sanoi että haluaisi kuulla lisää Luringan tarinoita. "Odota vain rauhassa, kyllä se minunkin vuoroni kohta tulee uudelleen" Luringa sanoi. Papyring hymyili ja lähti ystäviensä luo. Luringa meni puulleen ja nukahti sen oksalle.

  • Linkit

  • Henkilötiedot

    Wawershamin metson tnnmytologisia olentoja. He viihdyttt toisiaan kertomalla tarinoita toisilleen. Kukin kertoo tarinansa vuorollaan, ja epnnistuessaan h joutuisi asumaan mets kuihtuneimmassa osassa.

    T blogin tarkoituksena on siis kertoa olentojen tarinat ja kertomukset. Tarinoita tulee tasaiseen tahtii, tai siihen ainakin pyrin. Joka osa kertoo eri olennon kertoman tarinan. Toivottavasti pidte, ja hyvilukuhetki Kommentit olisivat mukavaa luettavaa.. :)

  • Tagipilvi